Vihreän siirtymän vaikutus rakennusalaan

Vihreä siirtymä luo rakennusalalle vaatimuksia ja uusia raportointivelvollisuuksia, mutta toisaalta myös mahdollisuuksia. Schneider Electric:n tutkimusten mukaan pelkästään Yhdysvalloissa ja Euroopassa voidaan vihreän siirtymän myötä luoda rakennusalalle yli kaksi miljoonaa uutta työpaikkaa ja yli 141 miljoonaa työvuotta. Rakennusala on ratkaisevassa roolissa vähähiiliseen ja puhtaaseen energiatuotantoon siirtymisessä. Ala tarjoaa monipuolisesti ratkaisuja energiatehokkuuden lisäämiseen, kiertotalouden kehitysloikkaan sekä luonnon monimuotoisuuden edistämiseen. Toisaalta alalla vaaditaan muutosta, sillä vihreä siirtymä edellyttää modernin teknologian käyttöönottoa.

Vihreän siirtymän paineet EU-tason ja kansallisen sääntelyn puolella ovat muuttaneet rakennusalan juridista toimintaympäristöä ratkaisevasti. Rakennuskannasta, materiaalivalinnoista, energiankäytöstä ja raportointivelvoitteista tulevat vaatimukset konkretisoituvat jo tänä päivänä.

Euroopan Unionin tasolla Euroopan neuvosto on hyväksynyt sääntelyä energiatehokkuuden parantamiseksi ja tavoitteena on, että vuoteen 2050 mennessä EU:n rakennuskannan tulisi olla nollapäästöistä. Toisaalta kaikkien uusien rakennusten tulisi olla nollapäästöisiä vuoteen 2030 mennessä. Tällä hetkellä EU:n rakennuskannasta noin 75 % on energiatehotonta, mikä tarkoittaa huomattavaa uudistus- ja korjaustarvetta. Rakennusmateriaalien runsas määrä ja toisaalta niihin liittyvät ympäristöhaitat tarjoavat merkittäviä kehitysmahdollisuuksia tällä alueella.

Koska Suomen tavoitteena on saavuttaa hiilineutraalius vuoteen 2035 mennessä, myös rakentamisen päästöjen vähentämiseksi tarvitaan nopeasti vaikuttavia toimia. Suomessa rakentamisen ja rakennusten käytön päästöt muodostavat merkittävän osan kokonaispäästöistä. Rakennusteollisuuden mukaan rakennukset ja rakennettu ympäristö tuottivat vuonna 2024 noin 14,5 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia (CO₂e), josta noin 9,3 miljoonaa tonnia tuli olemassa olevan rakennuskannan lämmityksestä, energiankäytöstä ja rakentamisen käytöstä. Päästöt olivat laskeneet 15 prosenttia neljä vuotta aiemmin tehdystä edellisestä laskelmasta sähkön ja kaukolämmön tuotannon hiilidioksidipäästöjen vähentämisen ansiosta. Tämä suuntaus on jatkunut, sillä siirtyminen fossiilisista energialähteistä vihreisiin energiantuotantomuotoihin on ollut paljon nopeampaa kuin aiemmin ennakoitiin.

Rakennusala on muuttumassa markkinaehtoisesti vähemmän hiili-intensiiviseksi, sillä ilmasto- ja ympäristövaikutukset otetaan yhä paremmin huomioon sekä materiaalien tuotannossa että rakennustyömaiden toiminnassa. Ensimmäiset uusien rakennusten kasvihuonekaasupäästöjen raja-arvot tulevat voimaan vuoden 2026 alussa ja ovat vielä melko maltillisia. Raja-arvot kuitenkin tiukkenevat jo vuonna 2028. Ne asetetaan eri rakennustyypeille (esim. kerrostalot, toimistorakennukset) erikseen. Omakotitaloille tai peruskorjauksille ei ole raja-arvoja.

Rakennusmateriaalien valinta tarjoaa merkittäviä mahdollisuuksia päästöjen vähentämiseksi ja samalla muokkaa rakennusalan juridisia puitteita. Betonintuotanto, erityisesti sementin valmistus, on perinteisesti ollut yksi suurimmista yksittäisistä päästölähteistä rakentamisessa Suomessa. Viime vuosina päästöjä on kuitenkin pystytty vähentämään muun muassa energiatehokkuuden parantamisen, vaihtoehtoisten polttoaineiden käytön ja vähäpäästöisten sideaineiden kehittämisen kautta. Nykyään on saatavilla vähähiilisempiä ratkaisuja myös perinteiselle betonille ja teräkselle. Tämä ei poista sitä tosiasiaa, että sementin valmistus muodostaa edelleen merkittävän osan rakentamisen materiaaliperäisistä hiilidioksidipäästöistä.

Puun käyttäminen rakentamisen materiaalina voi vähentää rakentamisen suoria päästöjä arviolta 30–40 %, kun vertailukohtana on perinteiset betoni- tai teräsrakenteet. Lisäksi puu sitoo hiiltä koko käyttöikänsä ajan, mikä vahvistaa sen roolia hiilinieluna. Käytännössä tämä tarkoittaa, että rakennus, joka on suunniteltu ja toteutettu pääosin puusta, voi toimia vuosikymmeniä hiilivarastona sen sijaan, että se olisi pelkästään päästölähde.

Joka tapauksessa materiaalien valinnassa on tärkeää arvioida sen käyttötarkoituksen lisäksi myös materiaalin kestävyysvaikutuksia. 

Vihreällä siirtymällä on suoria juridisia seuraamuksia rakennusalan kehitykseen. Rakennusalan sopimuksiin on sisällytettävä määräyksiä energiatehokkuudesta ja päästötavoitteista jo hankkeen varhaisvaiheessa, koska sekä EU-tasoinen että kansallinen sääntely alkavat edellyttää selkeitä raja-arvoja, raportointivelvoitteita ja usein myös todentamista vaatimusten täyttymisestä. Väärät oletukset materiaalien päästöistä tai energialähteiden muutoksista voivat johtaa esimerkiksi siihen, että rakennusurakka ei viranomaisvalvonnassa läpäise hyväksyntää tai että investointi jää rahoituksen näkökulmasta epäedulliseksi.

Rakennusalan toimija – autamme sinua ymmärtämään, miten vihreä siirtymä vaikuttaa juuri sinun toimintaasi.

Ota yhteyttä asiantuntijoihimme ja rakennetaan yhdessä parempi huominen!